Viime blogista on taas hetki vierahtanyt, meilla kun on tama meno ollut suhteellisen hektista. Paatettiin kuitenkin viipya Mui Ne:ssa yhteensa 4 yota, eli meidan pisin yksittainen jaksomme koko lomalla. Kahdessa eri majapaikassa tosin majoituttiin ensimmaisen yon hatamajoituksen takia. Mui Ne:ssa olikin loppujen lopuksi tosi kivaa, ja se tahdin vaihdos oli hyvaa vaihtelua jatkuvalle reissaamiselle. Akut latautuivat ainakin mukavasti rannalla loikoillessa. Kaytiin yhtena paivana ihan kunnon pyoralenkilla paikallisen kalastajakylan lapi ja loydettiin tosi hiljainen ranta jolla oli vain muutama ranskalaisturisti. Kaytiin myos hiekkadyyneilla, mutta aurinko paasi pikkaisen polttamaan molempia suojauksesta huolimatta...pieni muistutus, etta ollaan lahella paivantasaajaa.
Itse Mui Ne Beach:han oli upea, joskin todella kaupallinen myos. Itse kylassa myos joka ikinen myyja yritti jollain tavalla kiskoa ylihintaa, ja paikan hintataso oli muutenkin muuta maata korkeammalla, etenkin majoituksen suhteen. Vastapainona mitaan ei tarvinnut miettia ja kaikki sujui todella helposti. Niin, ja myos Jugi meni 8 euron hintaiseen tunnin kestavaan kokovartalohierontaan laavakivineen kaikkineen. Luonnollisesti Minttukaan ei voinut vastustaa ja oli hierottavana viereisella penkilla.
Mui ne:sta siirryimme sitten Vietnamin suurimpaan kaupunkiin Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin, Vietnamin suurimpaan kaupunkiin. Jalleen kerran loysimme halvan ja hyvan majoituksen minuuttien sisalla kaupunkiin saapumisesta. Saigon on tosi lansimaalainen paikka verrattuna muuhun Vietnamiin, ja kasvaa hurjaa vauhtia viela nykyisesta 6 miljoonasta asukkaastakin ylospain. Aika siistia taalla, siis ei sotkuista, paitsi etta New Yorkin tapaan roskat heitetaan kadulle noutoa varten...aivan, rottia siis kylla nakyy, sellaisia pienen koiran kokoisia. Kaupungin keskusta on ruokailun suhteen muuta maata kalliimpi, mutta alle kilsan paassa on halpojakin paikkoja. Kalliissa siis joutuu maksamaan kahden hengen illallisesta viineineen n. 20 egee. Halvassa voi selvita 6 eurolla.
Ensimmainen paiva Saigonissa tosiaan vaan kierreltiin kaupungilla ja kaytiin taide- ja sotahistorian museoissa, jotka olivat todella mielenkiintoisia, etenkin sodasta kertova museo. Tottakai kerronta oli melko yksipuolista, mutta silti jaksoi hammentaa amerikkalaissotilaiden ja etenkin sotakoneiston brutaalius. Ns. Agent Orangea kylvettiin joka paikkaan, ja sen vaikutukset nakyvat vielakin (mm. Chaun tehtaalla eraan tyontekijan veli on synnynnaisesti vammautunut tod. nak. juuri kyseisen kemikaalin takia.
Toisena paivana menimme ohjatulle retkelle Mekongin suistolle, jossa paasimme maistelemaan hedelmia ja kookoskarkkeja ja kiertamaan kanaaleja soutuveneella. 5 eurolla reissu oli kylla hintansa vaarti, etenkin kun sisalsi lounaan. Tosin tilasimme kokonaisen elefantinkorvakalan poytaamme, joka nosti tietenkin laskua mutta samapa tuo.
Mekongin jalkeisena aamuna kuljettaja haki meidat autolla Cu Chiin Chaun sedan tehtaalle, jossa Chau meita odottelikin. Chau naytti meille koko tehtaan, joka on epailematta hienompi ja mukavampi paikka tyoskennella kuin monet kotimaiset tehtaat. Tyolaiset tekevat 8 tuntia paivassa, ylitoista 200% palkka, ruokailu sisaltyy hintaan samoin kuin sairasvakuutus ja terveydenhuolto seka halutessa myos majoitus laheisessa asuntolassa. Tehtaalla on tehty mm. North Facea, Columbiaa, Abercrombie & Fitchia, Dieselia, Nikea yms. Eli vaatteita. Tasta siirryimme Chaun sedan asunnolle, joka oli todella upea talo lahella tehdasta. Illaksi menimme ensin muutaman tehtaalla tyoskentelevan kaverin kanssa syomaan, ja ruokapaikalta lahtiessa vastaan kaveli ihka oikea norsu! Tasta siirryimme sitten muutaman tehtaalla tyoskentelevan tyton luokse kylailemaan; samalla paasimme nakemaan kuinka normaalit vietnamilaiset elavat. Oli kylla todella hauskaa ja opettavaista, onneksi Chau oli viela tulkkaamassa. Tytoille oli melkoinen hammastys, kuinka Minttu sai vapaasti paattaa mita teki ja puhui, eika Jugi paattanytkaan kaikesta.
Tokana paivana Cu Chissa kavimme Chaun kanssa Cao Dai-uskonnon temppelilla, samoin kuin buddhalaisten temppelilla eraan kukkulan rinteella. Cao Dai on paikallinen uskonto joka sekoittaa ainakin islamia, kristinuskoa, budhhalaisuutta, taolaisuutta, kungfutselaisuutta ja paikallista spiritualismia. Pyhimyksia ovat mm. Jeesus, Buddha, Muhammed, Mooses ja uskokaa tai alkaa, Victor Hugo. Uskonnolla on useita miljoonia seuraajia Vietnamissa. Temppeleilta siirryimme Cu Chi:n tunneleihin, jotka Viet Cong rakensi Vietnamin sodan aikana, ja josta VC hyokkaili amerikkalaisten kimppuun oisin. Oli kylla aika ahdasta meininkia, kummallakin tuotti vaikeuksia navigoida tunneleissa, Chau ei meinannut kaikkiin edes mahtua. Naimme myos kaikenlaisia ansoja, joita VC kaytti, aika rankkoja olivat. Ei ihme etta sotilaat tulivat hulluiksi tuossa sodassa. Tosin niin varmasti sodissa yleensakin. Cu Chi:sta takaisin Chaun sedalle josta taas sitten palasimme Saigoniin, jossa kavimme syomassa ja vahan shoppaamassa. Nyt taasen nukkumaan. Huomenna on viimeinen kokonainen paiva Vietnamissa, torstaina onkin sitten lahto Singaporeen jossa vierahtaa pari yota ennen lentoa Kiinaan. Matka lahenee loppuaan, harmi kylla, silla hauskaa on ollut!
Jugi ja Minttu
tiistai 15. tammikuuta 2008
maanantai 7. tammikuuta 2008
Kuulumisia
Terve!
Vahan on ollut laiskaa tama blogin paivitys kun ei ole oikein ehtinyt nettia kayttaa lainkaan. Reissu on ollut vahemman yllattavasti todella hauska tahan mennessa. Saavuimme tanaan Mui Ne Beachille etelaiseen Vietnamiin. Saa taalla on todella upea, mutta muuten paikka vahan turhan turistimainen...ei oikein edes huomaa, etta on Vietnamissa. Alun perin oli tarkoitus viettaa taalla enemmankin aikaa, mutta taytyy viela harkita uuden kerran. Saa nahda huomenna millainen tama paikka oikeastaan onkaan. Tahan mennessa ollaan kuitenkin kayty Guangzhoussa, pikaisesti Nanningissa, ylitettiin raja Kiinasta Vietnamiin ja siita sitten Hanoihin. Hanoista matkustimme Hoi Aniin teettamaan vaatteita ja katsastamaan vanhan kaupungin, joka on Unescon suojelukohde. Hoi Anista ajattelimme matkustaa Nha Trangiin, mutta jatimmekin Nha Trangin valiin ja tulimme Mui Neen, Nha Trang kun ei vakuuttanut lainkaan.
Epailematta suurin kulttuurishokki tahan mennessa oli Guangzhou. Kaupunki on aivan valtava, todella epamaaraisesti kartoitettu eika juuri kukaan osaa sanaakaan englantia. Huomaa, ettei kaupunki ole mikaan varsinaisesti mikaan turistirysa, silla kerasimme puistoretkellamme jonon ihmisia, jotka halusivat ottaa toisistaan valokuvia meidan kanssamme! Kaupungissa oli kuitenkin ihan kayttokelpoinen metro, jolla paasi suht helposti ainakin joihinkin paikkoihin. Kavimme erilaisilla shoppailualueilla ja tosiaan nahtavasti Kiinan suurimmassa kaupunkipuistossa, joka oli kieltamatta todella kaunis. Hauskana yksityiskohtana kaikki puiston englanninkieliset kyltit olivat jokseenkin mahtipontisia, kuten "Outstanding Amusement Park" tai "Excellently Managed Scenic Spot". Erittain mielenkiintoinen kokemus kayda Guangzhoussa, mutta ei kumpikaan kaupunkiin varsinaisesti ihastunut. Kiinassa meita ei kuitenkaan juurikaan yritetty huijata ja muutenkin oli todella turvallinen olo. Ai niin, Amerikan ihannointi kai nakyy sen verran, etta ostamamme vesipullo oli nimeltaan Grand Canyon ja olihan siina tietysti amerikan lippu etiketissa.
Guangzhousta sitten viileahkossa huoneessa vietetyn yon jalkeen suuntasimme juna-asemalle, josta oli tarkoitus ostaa liput Nanningiin. Tassa olikin kunnon saatoa, kielimuuri kun oli melkoisen korkea. Lopulta paikkoja ei tietenkaan ollut enaa jaljella, ja Jugilla meinasi kiehua taysin yli taman seurauksena. Onneksi hataratkaisuna loytyi kuitenkin bussiasema ihan nurkan takaa, ja nukkumabussissa oli viela tilaa. Jugi nukkui n. 7 tuntia bussimatkalla, Minttu ei ihan niin paljon. Mutta ihan kiva matka kuitenkin. Nanningista sitten Vietnamin rajalle ja saakin rupesi vihdoin lampenemaan.
Itse rajanylityspaikka on todella jylhaa seutua. Oikeastaan vasta tuolla rajanylityksella tapasimme ensimmaiset reppumatkaajat lentokentan jalkeen. Parin ruotsalaisen kaverin kanssa sitten hankittiin yhdessa kyyti Hanoihin, ja tingattiinkin kyydin hinnasta ihan hyva tovi paikallisen yrittajan kanssa. Muutama euro saatiin tiputettua hintaa, eli ihan hyvin hintataso huomioon ottaen. Matkalla Hanoihin oli todella upeat maisemat, ja muutama kuvakin saatiin napsittua.
Saapuminen Hanoihin olikin sitten aikamoinen yllatys. Kaupunkin on melkoisen laaja, ja vilkas taitaa olla sanana kohtalaista vahattelya. Kaupungissa on varmasti ainakin miljoona mopoa, eika minkaanlaisia liikennesaantoja tunnu olevan. Helsingissa kadut yleensa ylitetaan mahdollisimman nopeasti, Hanoissa tama taytyy tehda melko hitaasti jotta nama miljoonat mopot ehtivat vaistaa. Nopeasti taidon tosin oppi. Hanoissa oltiin sitten yksi yo, tosi hyva majoitus saatiin pienen seikkailun jalkeen. Paikalliset aina diilaavat keskenaan turisteja joihinkin sovittuihin hotelleihin, joilta saadaan sitten komissiota jos turistit naissa pysyvat. No eipa pysytty meille naytetyssa hotellissa mutta sinne kuitenkin palattiin, koska se oli tosi hyva diili loppujen lopuksi. Syotiin hyvin, meita oli meidan kahden lisaksi nama ruotsaliset seka pari brittityttoa.
Seuraavana iltana taas matka jatkui hauskan Hanoi-paivan jalkeen yobussilla Hoi Aniin. Olikin melkoinen yo, kumpikaan ei nukkunut varmaan silmaystakaan. Vietnamin tiet ovat lievasti sanottuna kuoppaiset. Se ei kuitenkaan Hoi Anissa menoa haitannut, vaan majoitus kun oltiin saatu niin suunnattiin kaupungille. Siella sitten ihailtiin kaunista arkkitehtuuria ja tietenkin teetettiin vaatteita. Jugille pari pukua, 7 paitaa ja kengat ihan hyvaan hintaan, Mintulle mekko, hame ja kolme paria kenkia myos sopuhintaan. Loydettiin tosi hyva raatali, hintalaatu oli todella hyva. Taas kerran syotiin Vietnamilaista ruokaa, ja etenkin Jugi on ollut taysin myyty paikallisen keittion suhteen.
Hoi Anista sitten suuntasimme Mui Neen, taas yobussilla, ja taalla olemme nyt sitten jokusen hetken olleet. Taalla on kylla ainakin valtavasti hotelleja, eika tosiaan oikein edes tunnu Vietnamilta. Katsotaan jos loydettais vahan parempaa meininkia tuolta toiselta puolelta kaupunkia. Rannat ovat kaiketi todella upeat, joten katsotaan nyt mita kay. Taalta varmaan Ho Chi Minh Cityn kautta Cu Chiin, jossa Jugin kaveri Chau asustelee parhaillaan. Minttu on juuri nyt hieronnassa, ja Jugi kirjoittelee blogia. Katsotaan jos saisi piakkoin jotain paivitysta ja ehka myos kuvia!
Jugi ja Minttu
PS. Voi olla etta taalla kuitenkin ollaan useita paivia, ainakin Jugi on aika vasynyt reissaamisesta ja rannan pitaisi olla Vietnamin paras, selkeasti. Pienille rannoille paasy olisi sellaisen tuskan takana, ettei valttamatta ole jarkea lahtea.
Vahan on ollut laiskaa tama blogin paivitys kun ei ole oikein ehtinyt nettia kayttaa lainkaan. Reissu on ollut vahemman yllattavasti todella hauska tahan mennessa. Saavuimme tanaan Mui Ne Beachille etelaiseen Vietnamiin. Saa taalla on todella upea, mutta muuten paikka vahan turhan turistimainen...ei oikein edes huomaa, etta on Vietnamissa. Alun perin oli tarkoitus viettaa taalla enemmankin aikaa, mutta taytyy viela harkita uuden kerran. Saa nahda huomenna millainen tama paikka oikeastaan onkaan. Tahan mennessa ollaan kuitenkin kayty Guangzhoussa, pikaisesti Nanningissa, ylitettiin raja Kiinasta Vietnamiin ja siita sitten Hanoihin. Hanoista matkustimme Hoi Aniin teettamaan vaatteita ja katsastamaan vanhan kaupungin, joka on Unescon suojelukohde. Hoi Anista ajattelimme matkustaa Nha Trangiin, mutta jatimmekin Nha Trangin valiin ja tulimme Mui Neen, Nha Trang kun ei vakuuttanut lainkaan.
Epailematta suurin kulttuurishokki tahan mennessa oli Guangzhou. Kaupunki on aivan valtava, todella epamaaraisesti kartoitettu eika juuri kukaan osaa sanaakaan englantia. Huomaa, ettei kaupunki ole mikaan varsinaisesti mikaan turistirysa, silla kerasimme puistoretkellamme jonon ihmisia, jotka halusivat ottaa toisistaan valokuvia meidan kanssamme! Kaupungissa oli kuitenkin ihan kayttokelpoinen metro, jolla paasi suht helposti ainakin joihinkin paikkoihin. Kavimme erilaisilla shoppailualueilla ja tosiaan nahtavasti Kiinan suurimmassa kaupunkipuistossa, joka oli kieltamatta todella kaunis. Hauskana yksityiskohtana kaikki puiston englanninkieliset kyltit olivat jokseenkin mahtipontisia, kuten "Outstanding Amusement Park" tai "Excellently Managed Scenic Spot". Erittain mielenkiintoinen kokemus kayda Guangzhoussa, mutta ei kumpikaan kaupunkiin varsinaisesti ihastunut. Kiinassa meita ei kuitenkaan juurikaan yritetty huijata ja muutenkin oli todella turvallinen olo. Ai niin, Amerikan ihannointi kai nakyy sen verran, etta ostamamme vesipullo oli nimeltaan Grand Canyon ja olihan siina tietysti amerikan lippu etiketissa.
Guangzhousta sitten viileahkossa huoneessa vietetyn yon jalkeen suuntasimme juna-asemalle, josta oli tarkoitus ostaa liput Nanningiin. Tassa olikin kunnon saatoa, kielimuuri kun oli melkoisen korkea. Lopulta paikkoja ei tietenkaan ollut enaa jaljella, ja Jugilla meinasi kiehua taysin yli taman seurauksena. Onneksi hataratkaisuna loytyi kuitenkin bussiasema ihan nurkan takaa, ja nukkumabussissa oli viela tilaa. Jugi nukkui n. 7 tuntia bussimatkalla, Minttu ei ihan niin paljon. Mutta ihan kiva matka kuitenkin. Nanningista sitten Vietnamin rajalle ja saakin rupesi vihdoin lampenemaan.
Itse rajanylityspaikka on todella jylhaa seutua. Oikeastaan vasta tuolla rajanylityksella tapasimme ensimmaiset reppumatkaajat lentokentan jalkeen. Parin ruotsalaisen kaverin kanssa sitten hankittiin yhdessa kyyti Hanoihin, ja tingattiinkin kyydin hinnasta ihan hyva tovi paikallisen yrittajan kanssa. Muutama euro saatiin tiputettua hintaa, eli ihan hyvin hintataso huomioon ottaen. Matkalla Hanoihin oli todella upeat maisemat, ja muutama kuvakin saatiin napsittua.
Saapuminen Hanoihin olikin sitten aikamoinen yllatys. Kaupunkin on melkoisen laaja, ja vilkas taitaa olla sanana kohtalaista vahattelya. Kaupungissa on varmasti ainakin miljoona mopoa, eika minkaanlaisia liikennesaantoja tunnu olevan. Helsingissa kadut yleensa ylitetaan mahdollisimman nopeasti, Hanoissa tama taytyy tehda melko hitaasti jotta nama miljoonat mopot ehtivat vaistaa. Nopeasti taidon tosin oppi. Hanoissa oltiin sitten yksi yo, tosi hyva majoitus saatiin pienen seikkailun jalkeen. Paikalliset aina diilaavat keskenaan turisteja joihinkin sovittuihin hotelleihin, joilta saadaan sitten komissiota jos turistit naissa pysyvat. No eipa pysytty meille naytetyssa hotellissa mutta sinne kuitenkin palattiin, koska se oli tosi hyva diili loppujen lopuksi. Syotiin hyvin, meita oli meidan kahden lisaksi nama ruotsaliset seka pari brittityttoa.
Seuraavana iltana taas matka jatkui hauskan Hanoi-paivan jalkeen yobussilla Hoi Aniin. Olikin melkoinen yo, kumpikaan ei nukkunut varmaan silmaystakaan. Vietnamin tiet ovat lievasti sanottuna kuoppaiset. Se ei kuitenkaan Hoi Anissa menoa haitannut, vaan majoitus kun oltiin saatu niin suunnattiin kaupungille. Siella sitten ihailtiin kaunista arkkitehtuuria ja tietenkin teetettiin vaatteita. Jugille pari pukua, 7 paitaa ja kengat ihan hyvaan hintaan, Mintulle mekko, hame ja kolme paria kenkia myos sopuhintaan. Loydettiin tosi hyva raatali, hintalaatu oli todella hyva. Taas kerran syotiin Vietnamilaista ruokaa, ja etenkin Jugi on ollut taysin myyty paikallisen keittion suhteen.
Hoi Anista sitten suuntasimme Mui Neen, taas yobussilla, ja taalla olemme nyt sitten jokusen hetken olleet. Taalla on kylla ainakin valtavasti hotelleja, eika tosiaan oikein edes tunnu Vietnamilta. Katsotaan jos loydettais vahan parempaa meininkia tuolta toiselta puolelta kaupunkia. Rannat ovat kaiketi todella upeat, joten katsotaan nyt mita kay. Taalta varmaan Ho Chi Minh Cityn kautta Cu Chiin, jossa Jugin kaveri Chau asustelee parhaillaan. Minttu on juuri nyt hieronnassa, ja Jugi kirjoittelee blogia. Katsotaan jos saisi piakkoin jotain paivitysta ja ehka myos kuvia!
Jugi ja Minttu
PS. Voi olla etta taalla kuitenkin ollaan useita paivia, ainakin Jugi on aika vasynyt reissaamisesta ja rannan pitaisi olla Vietnamin paras, selkeasti. Pienille rannoille paasy olisi sellaisen tuskan takana, ettei valttamatta ole jarkea lahtea.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
