Kuulumisia

Terve!

Vahan on ollut laiskaa tama blogin paivitys kun ei ole oikein ehtinyt nettia kayttaa lainkaan. Reissu on ollut vahemman yllattavasti todella hauska tahan mennessa. Saavuimme tanaan Mui Ne Beachille etelaiseen Vietnamiin. Saa taalla on todella upea, mutta muuten paikka vahan turhan turistimainen...ei oikein edes huomaa, etta on Vietnamissa. Alun perin oli tarkoitus viettaa taalla enemmankin aikaa, mutta taytyy viela harkita uuden kerran. Saa nahda huomenna millainen tama paikka oikeastaan onkaan. Tahan mennessa ollaan kuitenkin kayty Guangzhoussa, pikaisesti Nanningissa, ylitettiin raja Kiinasta Vietnamiin ja siita sitten Hanoihin. Hanoista matkustimme Hoi Aniin teettamaan vaatteita ja katsastamaan vanhan kaupungin, joka on Unescon suojelukohde. Hoi Anista ajattelimme matkustaa Nha Trangiin, mutta jatimmekin Nha Trangin valiin ja tulimme Mui Neen, Nha Trang kun ei vakuuttanut lainkaan.

Epailematta suurin kulttuurishokki tahan mennessa oli Guangzhou. Kaupunki on aivan valtava, todella epamaaraisesti kartoitettu eika juuri kukaan osaa sanaakaan englantia. Huomaa, ettei kaupunki ole mikaan varsinaisesti mikaan turistirysa, silla kerasimme puistoretkellamme jonon ihmisia, jotka halusivat ottaa toisistaan valokuvia meidan kanssamme! Kaupungissa oli kuitenkin ihan kayttokelpoinen metro, jolla paasi suht helposti ainakin joihinkin paikkoihin. Kavimme erilaisilla shoppailualueilla ja tosiaan nahtavasti Kiinan suurimmassa kaupunkipuistossa, joka oli kieltamatta todella kaunis. Hauskana yksityiskohtana kaikki puiston englanninkieliset kyltit olivat jokseenkin mahtipontisia, kuten "Outstanding Amusement Park" tai "Excellently Managed Scenic Spot". Erittain mielenkiintoinen kokemus kayda Guangzhoussa, mutta ei kumpikaan kaupunkiin varsinaisesti ihastunut. Kiinassa meita ei kuitenkaan juurikaan yritetty huijata ja muutenkin oli todella turvallinen olo. Ai niin, Amerikan ihannointi kai nakyy sen verran, etta ostamamme vesipullo oli nimeltaan Grand Canyon ja olihan siina tietysti amerikan lippu etiketissa.

Guangzhousta sitten viileahkossa huoneessa vietetyn yon jalkeen suuntasimme juna-asemalle, josta oli tarkoitus ostaa liput Nanningiin. Tassa olikin kunnon saatoa, kielimuuri kun oli melkoisen korkea. Lopulta paikkoja ei tietenkaan ollut enaa jaljella, ja Jugilla meinasi kiehua taysin yli taman seurauksena. Onneksi hataratkaisuna loytyi kuitenkin bussiasema ihan nurkan takaa, ja nukkumabussissa oli viela tilaa. Jugi nukkui n. 7 tuntia bussimatkalla, Minttu ei ihan niin paljon. Mutta ihan kiva matka kuitenkin. Nanningista sitten Vietnamin rajalle ja saakin rupesi vihdoin lampenemaan.

Itse rajanylityspaikka on todella jylhaa seutua. Oikeastaan vasta tuolla rajanylityksella tapasimme ensimmaiset reppumatkaajat lentokentan jalkeen. Parin ruotsalaisen kaverin kanssa sitten hankittiin yhdessa kyyti Hanoihin, ja tingattiinkin kyydin hinnasta ihan hyva tovi paikallisen yrittajan kanssa. Muutama euro saatiin tiputettua hintaa, eli ihan hyvin hintataso huomioon ottaen. Matkalla Hanoihin oli todella upeat maisemat, ja muutama kuvakin saatiin napsittua.

Saapuminen Hanoihin olikin sitten aikamoinen yllatys. Kaupunkin on melkoisen laaja, ja vilkas taitaa olla sanana kohtalaista vahattelya. Kaupungissa on varmasti ainakin miljoona mopoa, eika minkaanlaisia liikennesaantoja tunnu olevan. Helsingissa kadut yleensa ylitetaan mahdollisimman nopeasti, Hanoissa tama taytyy tehda melko hitaasti jotta nama miljoonat mopot ehtivat vaistaa. Nopeasti taidon tosin oppi. Hanoissa oltiin sitten yksi yo, tosi hyva majoitus saatiin pienen seikkailun jalkeen. Paikalliset aina diilaavat keskenaan turisteja joihinkin sovittuihin hotelleihin, joilta saadaan sitten komissiota jos turistit naissa pysyvat. No eipa pysytty meille naytetyssa hotellissa mutta sinne kuitenkin palattiin, koska se oli tosi hyva diili loppujen lopuksi. Syotiin hyvin, meita oli meidan kahden lisaksi nama ruotsaliset seka pari brittityttoa.

Seuraavana iltana taas matka jatkui hauskan Hanoi-paivan jalkeen yobussilla Hoi Aniin. Olikin melkoinen yo, kumpikaan ei nukkunut varmaan silmaystakaan. Vietnamin tiet ovat lievasti sanottuna kuoppaiset. Se ei kuitenkaan Hoi Anissa menoa haitannut, vaan majoitus kun oltiin saatu niin suunnattiin kaupungille. Siella sitten ihailtiin kaunista arkkitehtuuria ja tietenkin teetettiin vaatteita. Jugille pari pukua, 7 paitaa ja kengat ihan hyvaan hintaan, Mintulle mekko, hame ja kolme paria kenkia myos sopuhintaan. Loydettiin tosi hyva raatali, hintalaatu oli todella hyva. Taas kerran syotiin Vietnamilaista ruokaa, ja etenkin Jugi on ollut taysin myyty paikallisen keittion suhteen.

Hoi Anista sitten suuntasimme Mui Neen, taas yobussilla, ja taalla olemme nyt sitten jokusen hetken olleet. Taalla on kylla ainakin valtavasti hotelleja, eika tosiaan oikein edes tunnu Vietnamilta. Katsotaan jos loydettais vahan parempaa meininkia tuolta toiselta puolelta kaupunkia. Rannat ovat kaiketi todella upeat, joten katsotaan nyt mita kay. Taalta varmaan Ho Chi Minh Cityn kautta Cu Chiin, jossa Jugin kaveri Chau asustelee parhaillaan. Minttu on juuri nyt hieronnassa, ja Jugi kirjoittelee blogia. Katsotaan jos saisi piakkoin jotain paivitysta ja ehka myos kuvia!

Jugi ja Minttu

PS. Voi olla etta taalla kuitenkin ollaan useita paivia, ainakin Jugi on aika vasynyt reissaamisesta ja rannan pitaisi olla Vietnamin paras, selkeasti. Pienille rannoille paasy olisi sellaisen tuskan takana, ettei valttamatta ole jarkea lahtea.